Suomessa ja epäilemättä muuallakin jokakesäinen riesa ja puheenaihe ovat ampiaiset. Mitä nämä jokaisen tuntemat ja monien vihaamat pörriäiset oikeasti ovat ja onko niistä meille ihmisille muuta kuin haittaa? Ampiaiset ja niiden elintavat ovat monille tuttuja, mutta ampiaisista liikkuu välillä tiedotusvälineissäkin enemmän tai vähemmän virheellistä tai ainakin harmillisen epätarkkaa tietoa. Tässä ampiaisista kertovassa kirjoituksessa kerromme lyhyesti Suomen yhteiskunta-ampiaisista ja niiden tunnistamisesta.
Yhteiskunta-ampiaisiin kuuluva piha-ampiainen (Vespula vulgaris). Kuva: Pekka Malinen / laji.fi © CC-BY-NC-SA-4.0
Ampiaiset (heimo Vespidae) ovat hyönteisiä, jotka luokitellaan pistiäisten lahkoon Hymenoptera ja yläheimoon Vespoidea. Samaan yläheimoon kuuluu myös ampiaisten sisarheimo Rhopalosomatidae. Tämän toukkana sirkkojen (Gryllidae) nymfejä loisivan heimon lajeja ei tavata Suomessa tai edes Euroopassa.
Ampiaiset on perinteisesti jaettu kuuteen alaheimoon: Euparagiinae, Masarinae, Eumeninae, Stenogastrinae, Polistinae ja Vespinae. Uusimpien tutkimusten mukaan Eumeninae-alaheimosta on irroitettu alaheimot Raphiglossinae ja Zethinae. Ampiaisiin kuuluu kaiken kaikkiaan yhteensä noin 5000 lajia. Suomessa lajeja on 42 (Taulukko 1).
| yhteiskunta-ampiaiset | Vespinae | 12 |
| paperiampiaiset | Polistinae | 1 |
| erakkoampiaiset | Eumeninae | 29 |
| erakkoampiaiset | Zethinae | 1 |
Etelä-Euroopassa esiintyy Suomessa tavattavien alaheimojen lisäksi myös muutamia toukkiensa ravinnoksi mettä ja siitepölyä kerääviä mesiampiaislajeja (Masarinae). Paperiampiaiset ovat lajirkikas (yli 1200 lajia) ryhmä, mutta Euroopassa niitä edustaa vain 9 Polistes-lajia. Paperiampiaisia ei Suomen luonnossa tapaa, vaikka paperiampiaislaji ketoneuliainen (Polistes nimphus) on löydetty 1800-luvulla Uskelasta. Euroopassa elää useita paperiampiaislajeja mm. Ruotsissa kivikkoneuliainen (P. biglumis) pesii Tornionjoki-laakson tuntumassa.
Paperiampiaisiin kuuluva ketoneuliainen (Polistes nimpha) pesällään Kuva: Lucarelli / Wikimedia © CC BY-SA 3.0
Kun ihmiset puhuvat ampiaisista, he yleensä kuitenkin tarkoittavat yhteiskunta-ampiaisia (Vespinae), joita Suomessa esiintyy 12 päällisin puolin hyvin samannäköistä lajia (Taulukko 2).
Yhteiskunta-ampiaisten alaheimoon kuuluvan pensasampiaisen (Dolichovespula media) kuningatar. Tommy Boström 2007 / Hyönteisfoorumin kuvapankki © Free for non-commercial use.
| herhiläiset (Vespa) | "pitkäposkiset ampiaiset" (Dolichovespula) | "lyhytposkiset ampiaiset" (Vespula) |
| herhiläinen (V. crabro) |
pensasampiainen (D. media) |
saksanampiainen (V. germanica) piha-ampiainen (V. vulgaris) norkoampiainen (V. austriaca) puna-ampiainen (V. rufa) |
Erakkoampiaiset viettävät koko elämänsä parittelua lukuun ottamatta yksin, kun taas yhteiskunta-ampiaiset ja paperiampiaiset elävät jopa tuhansien yksilöiden asuttamissa yhteiskunnissa. Kaikki suomalaiset ampiaislajit ruokkivat toukkiaan eläinravinnolla (mm. hyönteisillä) ja käyttävät aikuisina ravinnokseen vain nesteitä (mm. mettä ja mesikastetta). Kolme yhteiskunta-ampiaisiin kuuluvaa lajiamme ovat toisten ampiaisten pesäloisia eli inkviliinejä: räystäsloisampiainen (Dolichovespula adulterina), metsäloisampiainen (D. omissa) ja norkoampiainen (Vespula austriaca). Vain hedelmöitetyt uudet kuningattaret selviävät talven yli ja aloittavatt uuden pesän rakentamisen keväällä. Suomessa yhteiskunta-ampiaisten ekologiaa ei ole kovin paljon tutkittu. Ampiaisten runsaus vaihtelee vuosittain säätilasta ja muista tekijöistä riippuen.
Vielä 1930-luvulla melko yleinen herhiläinen (Vespa crabro) hävisi Suomesta lähes kokonaan vuosikymmeniksi, mutta viime vuosina herhiläisiä on saatu varsinkin perhosrysistä ja pesiä on löydetty erityisesti Etelä- ja Pohjois-Karjalasta. Saksanampiainen (Vespula germanica) on viime vuosina runsastunut Ahvenanmaan lisäksi eteläisellä rannikkoalueella. Yleisimmin ihmiset joutuvat tekemisiin varsinkin piha-ampiaisten (Vespula vulgaris) sekä räystäsampiaisten (Dolichovespula saxonica) kanssa.
Suomessa tavattavat ampiaiset ovat mustan ja keltaisen kirjavia pistiäisiä, jotka pitävät levossa siipiään pitkittäin laskostettuina ja niiden verkkosilmän sisäreunassa on selvä lahdeke. Musta ja keltainen ovat ampiaisten ja muidenkin hyönteisten varoitusvärejä. Monet pistiäiset ja muut hyönteiset myös muistuttavat ampiaisia väritykseltään tai habitukseltaan. Tämän vuoksi ampiaisten erottaminen muista “pörriäisistä” voi joskus olla kinkkistä. Ampiaiset sekoitetaan usein varsinkin kimalaisiin (Bombus) tai tarhamehiläiseen (Apis mellifera). Kimalaisten tuuhea turkki ja tarhamehiläisen rusehtava takaruumis erottavat ne välittömästi ampiaisista.
Aitomehiläisiin kuuluva tarhakimalainen (Bombus hortorum) tervakolla. Kuva: Juho Paukkunen ©
Aitomehlläisiin kuuluva tarhamehiläinen (Apis mellifera). Kuva: Åslaug Viken / artsdatabanken.no © CC BY 4.0
Myös monissa muissa hyönteisryhmissä kuten kärpäsissä ja varsinkin kukkakärpäsissä on varsin taitavia ampiaisten matkijoita. Tätä kutsutaan mimikryksi. Mimikryssä hyönteinen tai muu eliö matkii myrkyllistä tai muuten saalistajille epämiellyttävää eläintä tai eläinryhmää. Parhaimmat matkijat hämäävät joskus jopa kokenutta hyönteisharrastajaa.
Kukkakärpäsiin kuuluva ampiaispuuhari (Spilomyia diophthalma). Kuva: Tapio Kujala / insects.fi © Free for non-commercial use
Monet yksinelävät myrkkypistiäiset kuten petopistiäiset ja erakkomehlläiset voi helposti sekoittaa ampiaisiin, mutta niiltä puuttuvat yhteiskunta-ampiaisille luonteenomaisen tukeva ruumis ja laskostetut siivet. Varsinkin petopistiäisissä on useita väritykseltään mustakeltaisia sukuja.
Petopistiäisiin kuuluva velhopistiäinen (Argogorytes mystaceus) tyräkillä. Kuva: Juho Paukkunen ©
Aitomehiläisiin kuuluva hohtokiertomehiläinen (Nomada goodeniana). Kuva: Juho Paukkunen ©
Jotta aloittelevalla luontoharrastajalla olisi vähän haastetta, niin ylläolevien hyönteisryhmien lisäksi yhteiskunta-ampiaiset voi tietenkin sekoittaa lähisukulaisiinsa erakkoampiaisiin. Erakkoampiaiset ovat kuitenkin selvästi hoikempia ja niilden ampiaisvyötärö on kapeampi.
Erakkoampiaisiin kuuluva keltatörmäampiainen Odynerus spinipes) viemässä saalistan pesään. Kuva: Juho Paukkunen ©
Yhteiskunta-ampiaisten erottaminen muista hyönteisistä on siis suhteellisen helppoa. Yhteiskunta-ampiaislajien erottaminen toisistaan on hieman vaikeampaa, mutta moniin muihin hyönteisryhmiin verrattuna kohtuullisen yksinkertaista. Suomalaisten lajien tunnistamisesta kiinnostuneille tärkeimmät artikkelit lienevät Dvořák & Roberts 2006 sekä Pekkarinen 1973. Huomautettakoon vielä, että ruotsalaisten tekijöiden upea kirja Douwes ym. 2012 on hyödyllinen hankinta ampiaisista kiinnostuneelle. Ilman kirjallisuuttakin pärjää hyvin, sillä pistiäistyöryhmän nettisivuilla on kuvallinen Suomen yhteiskunta-ampiaisten määrityskaava.
Ehkä tämä lyhyehkö blogiirjoitus vastaa ainakin joihinkin kysymyksiin joita kesälomanviettäjien päässä saattaa herätä, kun he kiroillen hätistelevät ampiaisia eväskoriensa tai oluttölkkiensä ympäriltä.
Lähteet ja lisätietoa
Archer, M. E. 2014: The vespoid wasps (Tiphiidae, Mutillidae, Sapygidae, Scoliidae and Vespidae) of the British Isles. Handbooks for the Identification of British Insects 6(6):1–82.
Bank, S., Sann, M., Mayer, C., Meusemann, K., Donath, A., Podsiadlowski, L., Kozlov, A., Petersen, M., Krogmann, L., Meier, R., Rosa, P., Schmitt, T., Wurdack, M., Liu, S., Zhou, X., Misof, B., Peters, R. S. & Niehuis, O. 2017: Transcriptome and target DNA enrichment sequence data provide new insights into the phylogeny of vespid wasps (Hymenoptera: Aculeata: Vespidae). Molecular Phylogenetics and Evolution, published online. http://dx.doi.org/10.1016/j.ympev.2017.08.020
Branstetter, M.G., Danforth, B.N., Pitts, J.P., Faircloth, B.C., Ward, P.S., Buffington, M.L., Gates, M.W., Kula, R.R. & Brady, S.G., 2017: Phylogenomic insights into the evolution of stinging wasps and the origins of ants and bees. Curr. Biol. 27: 1019–1025.
Carpenter, J. M., Kojima, J. & Daglio, A. 2016: On the taxonomy of the subfamily Vespinae with an updated checklist of the species worldwide (Insecta: Hymenoptera: Vespidae).
Douwes, P., Abenius, J., Cederberg, B., Wahlstedt, U., Hall, K., Starkenberg, M., Reisborg, C. & Östman, T. 2012: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Steklar: Myror–getingar. Hymenoptera: Formicidae-Vespidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 382 s.
Dvořák. L. & Roberts, S. P. M. 2006: Key to the paper and social wasps of Central Europe (Hymenoptera: Vespidae). Acta Entomologica Musei Nationalis Pragae 46: 221-244. PDF
Goulet, H. & Hubert, J. F. (Eds.).1993: Hymenoptera of the world. An identification guide to families. — Research Branch, Agricultural Canada Publication. Canada Communication Group-Publishing, Ottawa. 668 pp.
Pekkarinen, A. 1973: Suomen yhteiskunta-ampiaisista (Vespidae). Luonnon Tutkija 77: 12–19.
Pekkarinen, A. & Gustafsson, B. 1999: The Polistes species in northern Europe (Hymenoptera: Vespidae). – Entomologica Fennica 10: 191–197.
Teräs, I., Jantunen, J., Pekkarinen, A., Saarinen, K. & Sorjonen, J. 2004: Herhiläisen uusi tuleminen. – Luonnon Tutkija 107:168–176.